Työllistyminen antinörtisti Amoenan

Mutta onneksi se on menossa ohi.

Viime viikolla minulla oli pelkkää iltavuoroa, siis kahdestatoista kahdeksaan ja parina päivänä olin tunnin ylitöissä. Päivään ei siis ehtinyt jäämään vapaa-aikaa nimeksikään ja viikonlopunkin olin netittä vanhempieni luona. Mutta mikä kummallisinta, tuona aikana minun ei tehnyt lainkaan mieli blogata tai koodata tai datailla yhtään mitään! Jopa sähköpostien lukeminen oli liian ylivoimaista (mistä puheenollen minulla on edelleenkin sekä täysin lukemattomia että vastaamattomia sähköposteja).

Nyt kun olen jo toista päivää normaalissa vuorossa, siis kahdeksasta neljään, olen huomannut jo pientä nörtistymistä. Postilaatikko on edelleen retuperällä, mutta ainakin olen saanut kaikkia keskenolevia ulkoasuja (3kpl) hiukan edistymään. Ja raapusteltua kasaan tämän (melko hyödyttömän) postauksen. Tästä on hyvä jatkaa.

Viimeistään torstaina taidan jo uskaltaa kokeilla aiheeseen liittyvää postausta.

Mutta kuinka normaalit iltavuoroa tekevät ihmiset ehtivät blogata? Vai bloggaavatko he töissä?

Read More... Collapse...

Tiedotus

Pistin suuhygienistiopintoni vuodeksi tauolle. En ollut alunperinkään kovin kiinnostunut alasta, mutta tiesin että suuhygienistinä työllistyisin melko helposti valmistumisen jälkeen. Suunnitelmani oli, että kiinnostuisin alasta sitä mukaa kun opiskelut etenisivät. Kävi kuitenkin päinvastoin ja lopulta koko opiskelu alkoi tuntua pelkältä ajan haaskaukselta. Stadian ovet (joka on muuten sellainen oppilaitos, etten suosittele kenellekään mikäli sosiaali- ja terveysalalle aikoo) ovat kuitenkin yhä avoinna minulle, joten pystyn halutessani jatkamaan opintojani taas ensi syksynä siitä mihin nyt jäin.

Kirjoitan tästä tänne siksi, että se tulee myös vaikuttamaan blogiin. Ainakin kaksi seuraavaa viikkoa teen töissä kahdeksan tunnin iltavuoroa, mikä tarkoittaa että minulla on vapaa-aikaa enää ainoastaan hiukan aamuisin ja viikonloppuisin. Ennen minulla oli päivässä vapaa-aikaa helposti yli kymmenenkin tuntia, ja saatoin kirjoittaa yhtä postausta tuntikausia. Sopeutuminen tähän vapaa-ajan katoon saattaa kestää jonkin aikaa, mutta lupaan kuitenkin tehdä parhaani tämän blogin päivittämiseksi.

Read More... Collapse...

Millainen on hyvä kävijä?

Sen jälkeen kun kirjoitin Kuukausiliitteen muotiblogiartikkelista, blogini päivittäiset kävijämäärät ovat melkein kolminkertaistuneet. Moni on linkittänyt tuohon tiettyyn artikkeliin ja Vendetakin ohjasi blogiini viime viikolla melkein 200 uutta kävijää. Mieltäni kyllä lämmittää moinen ryntäys, mutta toisaalta en osaa lainkaan iloita arvottomista kävijöistä. Ainakaan Blogilistalla tuo kävijämäärän nousu ei näy lainkaan.

Hyvä kävijä on sellainen, joka tulee toistekin. Hyvä kävijä lisää blogin kirjanmerkkeihinsä, merkitsee Blogilistalta suosikikseen tai tilaa blogin RSS-syötteen, tai ehkä jopa linkittää blogiin sopivassa yhteydessä. Ja joskus hyvä kävijä jättää kommentin tai useampia, tai lähettää palautetta sähköpostina. Hyvän kävijän kanssa voi muodostaa parhaimmillaan vuosikausia kestävän suhteen.

Arvoton kävijä taas tulee blogiin, lukee sen mitä on mahdollisesti tullut lukemaan, tai ei välttämättä mitään, eikä koskaan palaa blogin pariin uudestaan. Mitä pitkäikäistä iloa sellaisesta on? Yksi säännöllinen lukija on aina parempi kuin tuhat sellaista, jotka vain vierailevat blogissa muutaman ohikiitävän minuutin.

Tämän vuoksi minusta ei ole kovin tervettä tuijottaa bloginsa statistiikkaa liian ahkerasti. Hyvähän se on silloin tällöin vilkaista mihin suuntaan käyrät näyttävät ja mikä on uusien ja palaavien suhde. Mutta kävijämääristä ei kannata itseään stressata. 1000 kävijää päivässä ei ole saavutus, vaan se, jos saa yhdenkin palaamaan toiste. Joten ainakin minä täällä iloitsen 45 tilaajasta Blogilistalla.

Read More... Collapse...

Täällä taas

Huh huh. Amoena on virallisesti kotiutunut! Tuntuu kuin olisin ollut poissa ikuisuuden. Seuraamani blogitkin olivat päivitelleet ennätystahdissa ja luettavaa kertyi melkein 500 postauksen verran. Viimeisen sähköpostin sain luettua vasta nyt illalla. Harmi ettei itselleen voi hankkia sijaista loman ajaksi. Kotiinpaluu olisi paljon helpompaa jos kaikki mahdollinen ei huutaisi välitöntä huomiota.

Olen päättänyt alkaa järjestelmälliseksi. Minulla on jo jopa kalenteri, johon aion kirjoittaa ylös mitä minun pitäisi milloinkin tehdä. Tämä nykyinen ei-mitään-logiikkaa menetelmä ei yksinkertaisesti enää toimi. Kun kävin sähköpostini läpi kirjoitin samalla itselleni tehtävälistan. Luulin olevani perillä siitä, mitä minulla on tekeillä ja mitä pitäisi tehdä, mutta totuus oli hiukan karumpi. Minun pitäisi tehdä kuusi ulkoasua, vastata yhteen pitkään sähköpostiin pitkästi ja sen lisäksi vain vastailla muihin sähköposteihin edes jotenkin, sekä kirjoittaa kaksi uutta jaksoa Project Templatea sekä mahdollisesti vielä postata hiukan javascriptistä... (Ja luultavasti olen unohtanut jotakin ja lisää tulee ennenkuin ehdin niitä edes muistamaan.)

Eihän se oikeasti niin mahdottoman paljon ole. Mutta kun sunnuntain jälkeen minulta loppuu monta kuukautta kestänyt täysipäiväinen kesäloma! Yhtäkkiä päivässä tulee olemaan monta tuntia vähemmän vapaa-aikaa, ja nukkumaankin pitää mennä jo ennen keskiyötä. Puhumattakaan extrapitkistä koulupäivistä...

Katsotaan kuinka selviän.

Read More... Collapse...

Päivitystauko

Lähden huomenna vanhempieni luokse maalle. En tiedä aivan tarkasti mikä päivä palaan, mutta tiedän, että en ainakaan viikkoa kauempaa ole. Uusia päivityksiä tulee kuitenkin vasta sitten kun olen taas kotiutunut. Myös tämän viikon sunnuntailiite jää välistä. Mutta hauskaa viikonloppua kaikille!

Read More... Collapse...

Kuvien käyttäminen blogissa

Monta kuukautta sitten Desthea ehdotti, että kirjoittaisin kuvien tekijänoikeuksista. Mihin minä vastasin, että en halua kirjoittaa aiheesta josta en oikeasti tiedä mitään. Minulla kun on tekijänoikeuslaista vain sellainen kutina, että loppupeleissä omassa blogissaan ei saisi käyttää muita kuin itse ottamiansa/tekemiänsä kuvia. Omien kuvien käyttäminen on hienoa, mutta joskus haluamaansa kuvaa ei yksinkertaisesti saa itse näpsäistyä. Ja entä ne, joilla ei edes ole digikameraa? Netti on kyllä pullollaan gallerioita, joista melko inhimilliseen hintaan voi ostaa itselleen kuvia, mutta koska harvemmalle meistä maksetaan palkkaa bloggaamisesta, harvempi meistä on valmis siitä itse maksamaankaan. (Netti on tosin pullollaan myös gallerioita, joiden kuvia saa käyttää ilmaiseksi, mutta niistäkään harvoin löytää haluamaansa.)

Pitääkö siis alistua kuvattomaan blogiin?

Itse noudatan muualta otettujen kuvien kanssa seuraavaa maalaislogiikkaa:

1. Kuvan käyttäminen ei
a) vie tuloja joltakin muulta
b) tuo tuloja minulle.

2. Kuva ei ole suoralinkitetty eikä siten varasta kaistaa joltakin muulta.

3. Kuva ei ole kenenkään yksityishenkilön omistuksessa eikä kenenkään yksityishenkilön tekemä taideteos tai muu vastaava. Mikäli kuva on yksityishenkilön, sen käyttöön on pyydetty lupa.

4. Kuvan lähde on mainittu aina silloin kun sen pystyy selkeästi osoittaamaan.

5. Kuvien ottamista ei ole erikseen kielletty. (Joillakin nettisivuilla, kuten esimerkiksi X17 Online, kuvien tallentaminen perinteisellä tavalla on jopa tehty mahdottomaksi.)

6. Neutraaleita katalogikuvia voi mielestäni ottaa ja käyttää rajattomasti niin kauan kuin tuotteiden nimet ovat mainittu. Blogihan mainostaa tuotteita ilmaiseksi ja siten hyödyttää kuvien omistajaa. (Ellei tuotteita ole sitten mainittu negatiivisessa mielessä.) Sama toimii myös mikäli kuva mainostaa jotakin tiettyä nettisivua/tapahtumaa yms.

Tiedän, että blogosfääristä löytyy sääntöjen kanssa niin tiukempia kuin löysempiäkin. Itse olisin paljon tiukempi jos kirjoittelisin oman domainini alta. Mutta niin kauan kuin Blogger omistaa blogini, se omistaa myös blogissa olevat kuvani ja sen vuoksi en ole valmis panostamaan niihin rahallisesti.

Read More... Collapse...

Virhe kenties?

Luen aina Helsingin Sanomat hiukan myöhässä. Se harvoin haittaa minua, sillä luen niistä yleensä vain artikkelit enkä lainkaan ajankohtaisia uutisia. Lauantaina 21. heinäkuuta kyseisessä lehdessä oli juttu nimeltä "Blogikirjoittelu ei elätä Suomessa". Artikkelissa ei oikeastaan lukenut mitään mielenkiintoista, mutta sen ala reunassa oli pieni tietokulma. Yhdessä sen kohdassa luki "Blogin voi luoda omalle verkkosivulle. Ilmaisia blogialustoja ovat muun muassa www.vuodatus.net ja www.blogspot.com". Pientä tarkkuutta HS: Blogspot ei ole ilmainen blogialusta, vaan se hostaa blogeja Bloggerille. Ja kun tuon www.blogspot.com kirjoittaa osoiteriville, se ohjautuu edelleen Blogger.comiin, joka taas on ilmainen blogialusta. Hmm... Virhe vai ei?

Lue Helsingin Sanomien artikkeli tästä.

Read More... Collapse...

Päivitysinfoa

Huomenna lähden taas aikaisin aamusta vanhempieni luokse. Olen siellä ainakin perjantaihin asti. Se tarkoittaa sitä, että uusia päivityksiä ei ole tulossa ennen kuin olen palannut takaisin kotiin oman tutun tietokoneen ääreen. Vanhempani kun eivät ole vielä siirtyneet 2000-luvulle: tietokone on veistetty puusta ja nettikin toimii veivaamalla. Blogin päivittäminen niissä olosuihteissa olisi sietämätöntä. En edes uskalla ajatella kuinka kauan Bloggerin latautuminen näytölle kestäisi.

Mutta oli minulla muutakin. Löysin kirjastosta vielä yhden bloggaamiseen liittyvän kirjan lisää. En ymmärrä mikseivät ne siellä kirjastossa viitsi päivittää näitä kirjoja oikeiden nimikkeiden alle. Nykyään kun siellä sattuu olemaan sellainenkin nimike kuin "blogit". Edes Bloggerista kertova kirja ei ole osunut tuohon lokeroon.

Tämän uuden kirjan nimi on "The Weblog Handbook - Practical Advice on Creating and Maintaining Your Blog" ja sen on kirjoittanut Rebecca Blood. Aion lukea sen vanhempieni luona ja kertoa siitä sitten enemmän kun palaan.

Read More... Collapse...

Blogipohdintoja

Ei ole varmasti kenellekään yllätys, että luen paljon bloggaamiseen liittyviä blogeja. Niitä lukiessa alkaa hymyilyttää ero tähän omaan blogiin. Minä kirjoitan tyttönä tietenkin tytöille, naisnäkökulmasta. Leikin väreillä ja väännän kilometri kaupalla rautalankaa, että kenellekään ei voisi mitenkään jäädä epäselväksi. Miesten kirjoittamissa blogeissa vain heitetään koodia kehään ja oletetaan, että aiheesta kiinnostuneet osaavat automaattisesti kaiken.

Minä aloitin tämän blogin kirjoittamisen siinä vaiheessa, kun muotiblogeja alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Mikä tarkoitti siis uusia ja uusia bloggaajia, joilla ei ollut mitään aikaisempaa kokemusta eikä tietopohjaa. Ajattelin, että tarvitsisi olla suomenkielinen blogi, jonka avulla nämä newbiet pääsisivät alkuun. En pitänyt itseäni sopivana ehdokkaana tehtävään, kuten en vieläkään, mutta tartuin kuitenkin ideaani ja tein tämän blogin. Enkä toistaiseksi ole katunut, vaikka tästä aiheesta kirjoittaminen onkin vaikeaa.

Tulevaisuudessa aion ehkä hiukan muuttaa konseptia. En tiedä mihin suuntaan, mutta itse ainakin kaipaan muutosta. Tuntuu että tämä blogi olisi koko ajan lipumassa väärään suuntaan. Haluaisin tähän enemmän persoonallisuutta mukaan, mitä nyt ei löydy juuri ollenkaan. Ja blogiesittelyt ovat jääneet unholaan, vaikka alunperin sen piti osa pääsisältöä. Siihen ainakin pitää tulla muutos! Ja kategoriat pitäisi pistää kokonaan uuteen uskoon.

Olen huomannut blogosfäärissä samoillessani, että joissakin blogeissa on suhtauduttu negatiivisesti muotiblogeihin. Vähän samaan tapaan kuin aikaisemmin neuleblogeihin. Se on tämän hetken ilmiö ja jotkut eivät nähtävästi voi hyväksyä tätä uutta alkua. Tai uusia bloggaajia, jotka luonnollisesti tekevät ainakin muutaman aloittelijan virheen ja sitä kautta ehkä ärsyttävät vanhoja konkareita. Minä ainakin henkilökohtaisesti voin tunnustaa, että ärsyynnyn suunnattomasti suoralinkittämisestä, mikä on yksi aloittelijoiden yleisimmistä mokista.

Joku muuten voisi tehdä suomalaisen version Frugal Fashionistasta. Minä lukisin!

Read More... Collapse...

Google Analyticsin uusi versio

Google Analyticsista on tullut uusi versio. Ja muutos on kyllä huima. Mutta kuinka kauan vanhalta koiralta meneekään oppia uusia temppuja? Minulla kun tuo sormi ainakin lipsahtaa joka kerta vanhaan käyttöliittymään. Edes hienosti toteutettu ja suomeksi tekstitetty esittelyvideo ei onnistu vakuuttamaan minua. Mutta uskoisin että totuttelun jälkeen tuo uusi on parempi. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: miksi tuon sanotaan ensin olevan uusi versio ja sitten myöhemmin että se on betassa?

Read More... Collapse...

Uusia blogeja hakusessa

Siitä huolimatta, että luen tällä hetkellä yhteensä noin sataa blogia ja nettipäiväkirjaa, minua kiinnostaisi tutustua uusiin blogeihin. Olen yrittänyt selailla Blogilistaa, mutta en ole löytänyt sellaista blogia joka olisi kiinnostanut minua tarpeeksi. (En ole kiinnostunut kotiäideistä enkä käsitöistä. Enkä välitä sellaisista blogeista, jotka päivittyvät harvoin tai jotka eivät tunnu ikinä pääsevän asiaan.) Oikeasti tämän metsästyksen tarkoituksena on yrittää täyttää tämän blogin jälkeensä jättämä aukko. Olisiko kenellekään ehdotuksia?

Read More... Collapse...

Hirveästi tehtävää

Ensin viikko ilman toimivaa nettiä ja sitten viikonloppu ja vappu ilman laajakaistaa. Nyt kun olen vihdoin kotona ja tämän toimivuuden ääressä, en tiedä mistä pitäisi aloittaa kun on niin paljon tekemistä; Olisi muutamia sähköposteja, joihin pitäisi vastata. Pari kysymystä mihin pitäisi postata vastaukset ja kaksi templatea, jotka pitäisi koodailla loppuun. Puhumattakaan niistä miljoonasta kuvasta jotka pitäisi lisätä Stalking Lindsay -blogiin. Seuraamani blogit olen onneksi saanut jo lukaistua läpi.

Ja minulla kun oli mielikuva että pujahtaisin ilmaakin kevyemmin takaisin nörtin rooliini. Toivottavasti parin päivän kuluttua tämä sujuu jo luontevammin.

EDIT: Tarkkasilmäiset voivat ehkä huomata, että sivupalkkiin on ilmestynyt lista kategorioista. "Admin" on kategorian nimenä ehkä hiukan omituinen, mutta pääsääntöisesti se tarkoittaa omia ajatuksiani.

Read More... Collapse...

Päivitystiheys

Edellisestä päivityksestäni on ehtinyt kulumaan jo huimat yhdeksän päivää. Joidenkin mielestä tällainen väli on katastrofaalisen pitkä, ja toiset hyvä että moista huomaavat. Ja senpä vuoksi päätinkin tällä kertaa ottaa aiheekseni päivitystiheyden.

Tuskin on olemassa mitään standardia siitä millaisin väliajoin blogin tulisi päivittyä. Minä pidän ite nyrkkisääntönä sitä, että kunhan päivittää sen verran usein ettei blogin olemassa olo ehdi unohtua (itseltä tai muilta blogin tarkoituksen mukaan). Toiset taas ovat sellaisia hätähousuja että luopuvat toivosta jos on vähänkin pitempi tauko.

Mutta koska harva meistä bloggaa työkseen, pitäisi olla ymmärrettävää, että aina ei yksinkertaisesti jaksahaluapysty blogata. Minulla esimerkiksi on ollut koulussa viime aikoina niin uuvuttavaa (silkkaa koomailua) että mikään älyä vaativa toiminta ei ole houkutellut yhtään. Viikonloppukin oli ansaittua lomaa. Bloginsa kanssa ei voi eikä tarvitse olla naimisissa. Bloggaamisen hienous on juuri se, että se ei velvoita mihinkään. Sitä voi tehdä omalla vapaa-ajallaan ja vielä täysin vapaaehtoisesti. Mistä siis se syyllisyys päivitysten vähyydestä, jonka olen monta kertaa huomannut rivien välistä? Ja mistä se syyllistäminen päivitysten vähyydestä? Kuollut blogi on kuitenkin aivan eri asia kuin harvoin päivittyvä!

Sitä paitsi blogia voi päivittää harvoinkin. Ja joskus blogi ei edes ole sellainen, että sitä voisi päivittää niin usein. Esimerkiksi "valmiiksi neulomani villapaidat" -blogi voisi olla tällainen. Kunhan blogi selkeästi on aktiivinen ja päivittyvä, sen pitäisi riittää. Ja mikäli huolestuttaa, että blogia luullaan kuolleeksi, voi siihen yrittää luoda eloa esimerkiksi säännöllisesti vaihtuvilla gallupeilla yms. tilpehööreillä.

Minusta tuntuu, että monet aloittelevat bloggaajat (ja minäkin) tekevät sen virheen, että alkuhuumassa bloggaavat paljon ja lyhyin väliajoin. Tätä aivan oikeasti kannattaa välttää, vaikka olisi kuinka innoissaan. Mieluummin kirjoittaa juttuja "varastoon" ja käyttää niitä apuna silloin kun ei inspiroikaan enää niin kovasti. Ja mikä tämän logiikka on? Lukijat tottuvat nopeasti, että joka kerta sivulle saavuttuaan siellä on jotain uutta. Ja kun päivittäminen normaalintuu, aika päivitysten välillä tuntuu lukijoista pidemmältä kuin se oikeasti edes on. Kannattaa siis ensimmäiseksi miettiä millaista päivitysväliä pystyy vielä viikkojenkin päästä ylläpitämään ja aloittaa heti bloggaamaan sen mukaan.

Pakkopäivittäminen harvoin tuottaa mitään laadukasta. Ja minä ainakin odotan mieluummin kirjoittajan inspiraatiota kuin jotain puolitien postausta. Tosin onhan se ikävää käydä blogissa päivä toisensa jälkeen ja huomata ettei se ole päivittynyt... Mutta hetkinen: tämänhän takia on olemassa se jo niin monta kertaa mainitsemani RSS!

Millainen muuten teidän mielestänne on hyvä päivitysväli?

Read More... Collapse...

Blogging will peak in 2007...

"Hey, it's OK... not to have blog. You are still a valid human being."

Ylläoleva lause on bongattu uusimmasta Glamourista. Taitaa bloggaaminen olla kova sana Briteissäkin. Luin Wikipediasta Gartnerin ennustaneen, että blogien suosio olisi huipussaan tänä vuonna:

Gartner analysts expect that the novelty value of the medium will wear off as most people who are interested in the phenomenon have checked it out, and new bloggers will offset the number of writers who abandon their creation out of boredom. The firm estimates that there are more than 200 million former bloggers who have ceased posting to their online diaries, creating an exponential rise in the amount of -- unwanted objects on the Web.

Tiivistettynä niille, joiden englanninkielentaito ei ole niin hyvä (en tiedä onko minunkaan): Gartnerin analysoijat odottavat, että blogien uutuusarvo laskee, koska ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneet tästä ilmiöstä, ovat jo tutustuneet siihen ja sen lisäksi uusien ja hylättyjen blogien määrä tasapainottuu.

Tämä ennustus on hyvinkin toteutumassa viimeisimmän blogimuoti-ilmiön eli muotiblogien kohdalla. Niitä syntyy kuin sieniä sateella (tietääkö joku muuten miten tämä sanotaan englanniksi?) ja samalla kuitenkin vanhoja kuolee yksi toisensa jälkeen. Eikä niitä muodista kiinnostuneita bloggaavia ihmisiäkään ole rajattomasti.

Mutta mitä blogeihin tulee yleisesti, en usko, että niiden suosio on ainakaan vielä tänä vuonna saavuttamassa huippuaan. Parin kolmen vuoden sisällä ehkä. Itse olen samoillut blogosfäärissä jo viitisen vuotta, enkä pysty kuvittelemaan enää elämää ilman bloggaamista. Mutta muutaman vuoden kuluttua luulisi, että minäkin olen jo blogannut kaiken mahdollisen. Ellen sitten ala neulomaan.

Read More... Collapse...

Kenelle minä bloggaan?

Kirjoitin aikaisemmin hiukan siitä kuinka mielestäni on kahdenlaisia bloggaajia; niitä, jotka bloggaavat itselleen ja niitä, jotka bloggaavat muille. Samalla pistin pienen kyselyn, että kenelle tämän blogin lukijat bloggaavat. 29 vastasi bloggaavansa itselleen ja viisi tunnusti bloggaavansa muille.

Ja nyt on kai minun vuoroni tunnustaa.

It's About Me, Amoena on blogi, jota kirjoitan ainoastaan itselleni. Se syntyi alunperin Stalking Lindsay -blogin sivutuotteena. Olisin halunnut välillä kirjoittaa omia mielipiteitäni ja ajatuksiani, mutta päätin pitää tuon blogin kliinisenä ja perustaa itselleni aivan oman blogin. Samalla myös harjoitan englanninkielentaitoani. Kun kirjoittaa omasta elämästään englanniksi, oppii varmasti juuri niitä sanoja mitä oikeasti tarvitsee. Koska tämä blogi sisältää suurimmaksi osaksi pelkkää vinetystä eikä ollenkaan asiaa, olen enemmän kuin vain tyytyväinen, että sinne ei kukaan koskaan eksy.

Stalking Lindsay on ensimmäinen virallinen blogini Bloggerissa. Siitä piti alunperin tulla suomenkielinen, mutta sitten päätin, että en jaksa alkaa suomentamaan uutisia. Ja sittemmin olen päättänyt postata vain ja ainoastaan kuvia. En ole panostanut tuohon blogiin kovin paljon, sillä se on minulle vain tapa käsitellä omaa faniuttani ja saada siitä enemmän irti. Minusta on mukavaa, jos sitä joskus joku sattuu vilkaisemaan, mutta minua ei masenna tippaakaan että kommentteja ei tipahtele juuri koskaan.

Terapiaa blogillesi on ensimmäinen blogi, jota halusin kirjoittaa ensisijaisesti muille. Tämä idea muhi päässäni suhteellisen kauan, sillä mietin, että olenko tarpeeksi perillä bloggaamisesta voidakseni blogata siitä. En vieläkään tiedä oikeaa vastausta, mutta ainakaan valituksia ei ole tullut yhtäkään. Tämä blogi myös kumpusi halusta puhua itselleni tärkeistä asioista.

Ja miksi minä ylipäätään bloggaan?

Aloitin bloggaamisen viisi vuotta sitten, jolloin bloggaaminen ei ollut Suomessa ollenkaan niin levittäytynyttä kuin nyt. Silloin ei oikein vielä edes puhuttu bloggaamisesta, vaan esim. nettipäiväkirjan kirjoittamisesta. Enkä minä silloin alkanut pitämään blogia siksi, että joku lukisi mitä kirjoitan, vaan siksi, että halusin kirjoittaa.

Kirjoittaminen on ollut harrastukseni oikeastaan siitä asti, kun opin kirjoittamaan. Ala-asteella kirjoitin lapsekkaita runoja, yläasteella kirjoitin sanoituksia säveltämilleni biiseille ja lukiossa kirjoitin lyhyttä proosaa minkä ehdin (sain jopa jotain julkaistua lehdissä) ja tietenkin bloggasin. Ja nyt bloggaaminen on ensisijainen ja melkeinpä ainoa kirjoittamiseen liittyvä harrastukseni.

Yhteenvetona tästä: Bloggaamisessa minulle tärkeintä on siis ensimmäiseksi kirjoittaminen, seuraavaksi itsensä ilmaiseminen ja toteuttaminen, ja vasta viimeisellä sijalla tulevat lukijat.

Read More... Collapse...

Kenelle sinä bloggaat?

Viime aikoina jotkin ns. muotiblogit ovat järkyttäneet käsitystäni bloggaamisen ideologiasta. Minulle bloggaaminen on aina ollut oman tiensä kulkemista; Ketään ei yritetä miellyttää, päivitetään vain ja ainoastaan silloin kun siltä tuntuu ja, hemmetti, missään tapauksessa ei kysellä että mistä pitäisi kirjoittaa vaan kirjoitetaan siitä mistä huvittaa. Mutta nämä muotiblogit ovat jotain aivan muuta! Ja tämän vuoksi olen tullut siihen tulokseen, että bloggaajia on kahdenlaisia: niitä, jotka bloggaavat ensisijaisesti itselleen, ja niitä, jotka bloggaavat ensisijaisesti muille. Ja nyt haluaisin tietää, että kumpaan kategoriaan tämän blogin lukijat kuuluvat.

Kenelle bloggaat?
	Itselleni
	Muille
pollcode.com free polls

Read More... Collapse...

Missä hyvät muotiblogit piileksivät?

Tämän blogin takia yritän jatkuvasti bongailla uusia muotiblogeja esiteltäväksi. Tällä hetkellä olen yhteensä kolmenkymmenen muotiblogin syötteen tilaaja, ja luen uskollisesti niistä kaikki uusimmat päivitykset. Mutta mikään uusi blogi ei koskaan tunnu niin hyvältä että sitä viitsisi esitellä. Eikä yksikään jo lukemistani blogeista ole petrannut tarpeeksi paljon päästäkseen valokeilaan. Pakkohan suomalaisten blogien joukosta on löytyä vielä muutamia helmiä? Vai eivätkö ne ole vielä syntyneet? Jos joku tietää muotiblogin joka on ihan oikeasti hyvä, tuore ja mielenkiintoinen, niin kantelee nyt heti minulle! Sormet haluavat päästä kirjoittamaan esittelyjä.

Olen kyllä löytänyt monia muotiblogeja, joiden kohdalla on oikein joutunut miettimään mitä blogin aloittaja on oikein ajatellut. Ei bloggaaminen kuitenkaan aivan kaikille sovi, vaikka se onkin jokaiselle tavalliselle tallaajalle mahdollista.

Joidenkin bongaamieni muotiblogien profiileissä tai ensimmäisissä posteissa lukee jotain tämän suuntaista: "aloitin tämän blogin koska monella muullakin on". Miksi joillakin bloggaajilla on sellainen käsitys, että hyvä blogi syntyy sillä että vain vähän kirjoittaa tekstiä ja laittaa kuvia? Olen lukenut satoja hyviä kirjoja, mutta ei minulla ole sellaista harhakuvaa, että olisin itse hyvä kirjailija ja että minäkin voisin kirjoittaa bestsellerin ihan tuosta vain. En tiedä miksi blogosfäärissä jotkut ajattelevat tuolla logiikalla.

Read More... Collapse...

Ongelman ratkaisua

Edellisestä postauksesta onkin päässyt kulumaan aikaa aivan huomaamatta. Rankka kouluviikko otti kyllä veronsa korkojen kera. Koko viime viikon teimme muovihampaistoon erilaisia paikkoja ja tulevaisuudessa pitäisi vielä viimeistellä ne. Opiskelen siis suuhygienistiksi, en hammaslääkäriksi, jos jollekin tuli mieleen. (Ajattelin että lyhyt pätkä omasta elämästäni tekisi tästä blogista astetta mielenkiintoisemman. Voi olla tosin että menin arvauksissani aivan metsään.)

Ja sitten viime viikkoisen kyselyn tulokseen. Tähän mennessä koodaaminen on kiinnostanut kuutta ja mahdollisesti joskus kiinnostaa kahdeksaa. Olen yllättynyt että ketään "ei kiinnostanut". Vastauksia tuli yhteensä neljätoista.

Olen ajatellut, että koodaaminen on oikeastaan vähän niin kuin sudokun täyttämistä. Jos henkilö, joka ei ole ikinä nähnyt sudokuruudukkoa, pistetään täyttämään sellaista, ei hän ymmärrä sen sääntöjä. Hän voi tietenkin olettaa että numeroista on kyse, mutta häneltä menisi jonkin aikaa ymmärtää pelin logiikka. Sen jälkeen kun säännöt ovat selvillä, hän voi etsiä helppoja kohtia ja täyttää niitä. Ja luonnollisesti harjoitus tekee mestarin sudokussakin. Ja lopulta kun on mestari, voi luoda oman ruudukkonsa ja täyttää numerot siihen juuri niin helposti tai vaikeasti kuin haluaa.

Ja samahan se on vähän koodaamisenkin kanssa. Ensin ei ymmärrä yhtään mitään ja sen jälkeen alkaa näkemään jonkinlaista logiikkaa kun on kuullut pelin säännöistä. Ensin sitä ehkä vähän muuttaa fontin kokoa tai väriä, ja pikku hiljaa sitä oppii tekemään enemmän ja paremmin. Ja harjoittelemalla oppii. Ja kun on mestari, ei tarvitse muuta kuin tyhjän sivun eteensä.

Minä olen todella huono sudokussa, mutta koodaamisessa olen päässyt ainakin sille tasolle, että osaan täyttää niitä itsestään selviä kohtia.

Read More... Collapse...

I Blog, Therefore I Am

Blogilista on yllättänyt minut. Listasin blogini vasta maanantaina ja sen kautta tulleiden lukijoiden määrä on jo melkein 80. Eli kipin kapin muutkin kokeilemaan onneaan.

Hain eilen kirjastosta varaamani kirjan "Blogit ja bloggaaminen". Olen selaillut sitä innokkaasti, mutta jostakin syystä en ole lämmennyt sille yhtään. Olisin odottanut ensimmäiseltä suomenkieliseltä pelkästään blogeista kertovasta kirjasta paljon enemmän. Kirja kun on ainakin minun makuuni vähän liian kliininen ja vaisu. En kuitenkaan uskalla arvostella sen enempää ennen kuin olen lukenut sen kokonaan.

Olen huomannut, että kolmen blogin ja yhden nettipäiväkirjan kirjoittaminen aika työlästä. Huolimatta siitä, että yrittää päivittää niitä kaikkia säännöllisesti ja vuorotellen, niin aina jokin jää vähemmälle huomiolle. Onneksi koulussa sentään on aika löysää, niin että ehtii päivässä ehkä päivittää useampiakin. Tämä on jo toinen postaukseni tänään.

Read More... Collapse...