Kenelle sinä bloggaat?
Viime aikoina jotkin ns. muotiblogit ovat järkyttäneet käsitystäni bloggaamisen ideologiasta. Minulle bloggaaminen on aina ollut oman tiensä kulkemista; Ketään ei yritetä miellyttää, päivitetään vain ja ainoastaan silloin kun siltä tuntuu ja, hemmetti, missään tapauksessa ei kysellä että mistä pitäisi kirjoittaa vaan kirjoitetaan siitä mistä huvittaa. Mutta nämä muotiblogit ovat jotain aivan muuta! Ja tämän vuoksi olen tullut siihen tulokseen, että bloggaajia on kahdenlaisia: niitä, jotka bloggaavat ensisijaisesti itselleen, ja niitä, jotka bloggaavat ensisijaisesti muille. Ja nyt haluaisin tietää, että kumpaan kategoriaan tämän blogin lukijat kuuluvat.
lähettänyt Amoena
20.02
8 Comments:
heissan amoena! saman jutun oon huomannut muotiblogien kohdalla. Oma blogini on vähän erilainen kuin suurin osa muotiblogeista, mutta aion jatkaa omaa linjaani vaikka lukijoita ei olisikaan :D.. tietysti haluaisin kehittää blogia koko ajan paremmaksi, jotta sitä olisi mahdollisimman kiva lukea, mutta silti teen sitä lähinnä siksi että se on hauskaa :)
samaa kuin violalla. bloggaaminen on ainakin minun ns. "harrastus" tai kiva ajanviete, jolla pääsen "syvällisemmin" muotiin mukaan :DD Yksinkertaisesti se on vain niin kivaa kirjoitella juttuja :)
Olen huomannut ihan samaa. Tosin lukijatkin helposti valittavat mielestäni joskus turhista asioista (kuten vähästä päivityksestä, samanlaisista aiheista, tylsyydestä), ei kenekään ole pakko mielestään tylsää blogia lukea, niitä on niin paljon, että varmasti löytyy mieleinen. Minä bloggaan ihan itselleni (tosin kivahan se on, kun ihmiset lukevat ja kommentoivat, eikai muuten julkista blogia kukaan edes pitäisi?), tosin minun blogini ei mikään muotiblogi olekaan.
Aloitin blogini itseni vuoksi, halusin kokeilla bloggausta, kehittää kirjoitustaitoani suomeksi ja tehdä näin harrastukseni parissa. Viime kuukauden aikana voin kuitenkin rehellisesti sanoa, etten ole blogannut enää itselleni. Tiedostan itse että postaukseni ovat väkisin väännettyjä ja vaikuttavatkin siltä. Kuitenkin tästä rutiinista on vaikea luopua! Miksi? En tiedä. Olen joskus aiemminkin kokenut tällaisen kreatii8visuuden puutteen ja sitten se tulee aina takaisin, joten ehkä odottelen sitä.
Tulipa romaani :D
Itselleni! Mukava päiväkirjamuotoinen harrastus siitä mikä itseäni kiinnostaa.
Alunperin, kun joskus ensimmäisen blogini aloitin, pidin sitä kuin päiväkirjana itselleni, jonne pääsi vain läheisimmät ystäväni. Myöhemmin ystäväni aloittivat minulle matkablogin, kun lähdin vaihtoon, joten sitä pidän ystävilleni, ettei jokaiselle tarvitsisi erikseen kertoa, miten täällä Liettuassa menee :)
Style diaryni on uudempi juttu (ensimmäinen blogini vain sivusi aiheita) ja alunperin senkin piti olla "ei-julkinen" ja vain minulle ja ystävilleni, mutta ainahan sinne löysi ihmisiä, eikä minua ainakaan vielä ole haitannut se, että sitä muutkin lukevat.
Joten bloggaan sekä itselleni että muille, kuitenkin niin, että kirjoitan mistä haluan ja koska haluan, sillä kuten sanottu; kenenkän EI TARVITSE sitä lukea, jos se ei miellytä.
Huh, taisin avautua :)
Tietysti bloggaajat ajattelevat myös lukijoitaan, tai ainakin sitä, mistä kannattaisi kirjoittaa, jotta saisi niitä lukijoita. Miksipä muuten ellin muotiblogissa käytäisiin tällä hetkellä kiivasta keskustelua mm. siitä, miksi suomalaiset blogien lukijat eivät osaa kommentoida palautebokseihin, eivätkä näin ollen kannusta bloggaajia jatkamaan postailemaan? Totta kai jokainen(tai ainakin useampi)bloggaaja haluaa, että omia ajatuksiaan ja mietteitään jotkut ihmiset lukisivatkin, kun ne kerran nettiin on rustattu. Muutenhan pääsisi pienemmällä vaivalla kirjoittamalla "vanhanaikaista" peruspäiväkirjaa.
Sen kyllä myönnän, että neuvojen ja juttuaihevinkkien kerjääminen blogissaan kyselyjen avulla on noloa. Itsekin lähinnä naureskelin sellaisille, ennen kuin huomasin omassa blogissani sellaisen kauhistuksen lymyilevän. Bloggaaminen minulla loppuikin sitten siihen, en halua "alistua" kerjäämään apua, jotta saisin blogilleni kuuluvuutta.
' Muutenhan pääsisi pienemmällä vaivalla kirjoittamalla "vanhanaikaista" peruspäiväkirjaa. '
Mielestäni tämä ei ole totta. Sähköinen on ainakin itselleni paljon kätevämpi, eikä vie tilaakaan. Voin toteuttaa itseäni paremmin visuaalisesti (kai se peruspäiväkirjallakin onnistuu, mutta itselläni ei), sekä sähköiset rypistymättömät sivut miellyttävät enemmän. Ja tosiaan, ikinä ei tule viimeistä sivua vastaan, ellei itse halua.
Lähetä kommentti
<< Home