keskiviikko 1. elokuuta 2007

Blogikäsikirjan ruodintaa, osa 2

Rebecca Bloodin The Weblog Handbook on oikeasti kunnioitettavaa blogilukemistoa. Muut lukemani blogiaiheiset kirjat ovat kaikki jääneet jotenkin pinnallisiksi tai vajaiksi. Tästä kirjasta löytyy kaikki ja vielä tiiviisti pakattuna. Voisikohan syynä olla, että kirja on kirjoitettu 2002, jolloin bloggaamisella ei vielä yritetty takoa rahaa? Uudemmissaa blogkirjoissa kun on puhuttu mainostamisesta ja bisnesbloggaamisesta vähän liikaa. Tämä kirja on selkeästi suunnattu tavalliselle ihmiselle, joka kirjoittaa ennen kaikkea itselleen.

Aikaisemmin kirjoitin The Weblog Handbookiin perustuen kenelle bloggaaminen sopii. Nyt päätin poimia muutamia kohtia kirjasta aiheesta miksi blogata. Aivan ensimmäiseksi Blood lainaa Brenda Uelandia: "Everybody is talented, original and has something important to say" (jokainen on lahjakas ja omanlaisensa, ja jokaisella on jotain tärkeää sanottavaa). Minä voisin ottaa tämän motokseni ja toistella itselleni silloin, kun minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa mitään. Ja sitä tapahtuu usein!

Bloodin mielestä jokaisella bloggaajalla on, tietoisesti tai tiedostamattomasti, kolme syytä joiden vuoksi blogata. Ensimmäinen on tiedon jakaminen, toinen maineen muodostaminen ja kolmas itseilmaisu. Vaikka tuo ehkä ensin tuntuu hiukan kaukaa haetulta, ainakin minä voin myöntää että se on täysin totta.

Esimerkiksi tämä oma blogini; kirjoitan tätä ehdottomasti juuri tiedon jakamisen vuoksi, mutta samalla yritän myös luoda itselleni tunnettavuutta. En tarkoita, että haluaisin olla "julkkis", mutta minusta olisi mukavaa olla se henkilö, jonka puoleen ihmiset kääntyisivät blogiongelmineen silloin kun tuntisivat, että minä osaisin olla avuksi. Haluaisin myös että nimeni mainittaisiin silloin kun puhutaan ilmaisista ja yksilöllisistä Bloggerin ulkoasuista, indeed. Mutta kirjoitan tätä blogia myös siksi, että minusta on mukava kirjoittaa. Mutta sama sopii myös henkilökohtaiseen blogiini: kirjoitan sitä, että ystäväni voisivat oppia tuntemaan minua paremmin, jotta voisin jakaa tietoa minulle tärkeistä asioista ja yksinkertaisesti rakastan kirjoittaa elämästäni.

Rebecca Blood tuo selkeästi esille myös sen, minkä me kaikki jossakin vaiheessa huomaamme: bloggaaminen edistää kirjoitustaitoa. Toisin kuin monet kirjoitusoppaat, Blood ei suosittele jokapäiväistä kirjoittamista pelkän kehityksen vuoksi. Hänen mielestään tärkeintä on kirjoittaa silloin, kun on oikeasti jotain sanottavaa ja paneutua siihen sataprosenttisesti. Hänen mielestään myös lyhyesti kirjoittaminen on hyväksi huolimatta siitä että se on usein hankalaa. Ajatuksen kiteyttäminen muutamaan sanaan auttaa sinua huomaamaan mitä oikeasti ajattelet ja työskentelemään ahkerasti jotta löytäisit juuri oikeat sanat ilmaisemaan sen. Lyhyesti kirjoittaminen voi myös, yllättävästi, joskus innostaa sinua kirjoittamaan pitemmin (minulle kävi itse asiassa näin tämän tekstin kanssa). Blood kannustaa myös lukemaan omia kirjoituksia jälkeenpäin ja arvioimaan niitä kriittisesti, mutta kuitenkin hellästi. Tärkeintä on jatkaa eteenpäin huolimatta huonoista kirjoituksista. Ensi kerralla pitää vain yrittää vielä enemmän.

Pelkän kirjoitustaidon kehittymisen lisäksi Bloodin mielestä bloggaaminen kehittää myös itsetietoisuutta. Hänen mielestään on mahdotonta kirjoittaa joka päivä huomaamatta omia ajatuksiaan. Vaikka blogi olisi millainen se kuitenkin aina heijastaa kirjoittajaansa. Kirjoittaja valitsee sanat, linkit, kuvat ja kaiken muun mahdollisen sisällön ja näillä valinnoilla luo kuvan itsestään lukijoille. Kirjoittaja myös löytää omat rajansa sen perusteella, mitä hän ei kirjoita. Tiivistettynä: omaa blogiasi lukemalla huomaat, mistä olet oikeasti kiinnostunut ja millainen oikeasti olet.

Bloodin mukaan bloggaaminen opettaa myös kriittiseksi ajattelijaksi. Jokaisen kirjoituksen kohdalla joutuu käyttämään omaa harkintakykyään: kirjoitanko tästä vai en, onko tämä mielenkiintoista, mitä käytän lähteenä, minkä puolen valitsen... Harkinnan käyttö on välttämätöntä, sillä jokainen valinta muokkaa mainettasi johonkin suuntaan. Omasta internet persoonasta (online persona) onkin syytä pitää huolta, sillä se on se joka koukuttaa lukijat blogiisi.

Tunnisteet: ,

Read More...
tiistai 26. kesäkuuta 2007

Pick the Brain

Pick the Brain on yksi uusista suosikkiblogeistani. Syy tähän on rakkauteni kaikenlaisia listoja ja "elämänohjeita" kohtaan. Eikä sekään pahaa tee, että kyseinen blogi on muutenkin laadukasta ja kiinnostavaa luettavaa. Bloggaajille tämä blogi tarjoaa vielä vähän enemmän, sillä muutama postauksista käsittelee, mitäs muutakaan, kuin bloggaamista.

Hyödyllisin blogi-aiheinen postaus on mielestäni "27 Lessons Learned on the Way to 3000 Visits a Day and 2200 RSS Subscribers", jossa kerrotaan erittäin hyödyllisiä vinkkejä, ei pelkästään lukijoiden haalimiseksi, mutta myös paremman blogin kirjoittamiseksi. Olen kerännyt tähän seitsemän omasta mielestäni tärkeintä ohjetta:
  1. Make it as easy as possible for people to subscribe to your RSS feed. Subscribing is the best thing a reader can do.

  2. Do everything you can to make your headline and opening paragraph as compelling as possible. If people aren’t drawn in early, the quality of the rest of the article is irrelevant.

  3. Listen carefully to every piece of feedback but don’t be a slave to it. Most people don’t know anything. Your blog is your brainchild. It won’t work if you try to satisfy everyone.

  4. Experiment. Take chances. Piss a few people off. Do things to stand out. If your writing doesn’t have an edge it might as well not exist.

  5. Design matters. If your blog looks terrible, people won’t take it seriously. If it’s too cluttered or difficult to read, people will get frustrated and leave. A great design gives people a warm fuzzy feeling that makes a site worth visiting for its own sake.

  6. Respond to your commenters, especially the ones who disagree. It’s the best way build community and it shows readers that you value their time and effort.

  7. If you aren’t sure a post is good, sit on it for a day. If you still aren’t convinced, delete it. A bad post is worse than no post. Bad posts make people question if your blog is worth reading. When you make a bad post (and you will) learn from it and move on.
Näihin kannattaa myös tutustua:
HowTo: Attract an Audience by Writing with Style
How to Write Something Worth Reading

Tunnisteet: ,

Read More...
sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Kuusi neuvoa Kirjoitusoppaasta

Olen usein silmäillyt Petteri Nummisen Kirjoitusopasta bloggaajille. Vaikka se on selkeästi suunnattu työkseen bloggaaville, myös tavallinen bloggaaja saa siitä paljon irti. Poimin tähän kuusi omasta mielestäni käytännöllisintä neuvoa, mutta mikään ei estä sinua lukemasta koko opasta.

  1. Käytä numeroitua listaa. Se auttaa kirjoittamaan lyhyesti, mutta on myös mukava lukijalle.
  2. "Selkeys on parasta kohteliaisuutta". Tarkasta ääneen lukemalla onko tekstisi sujuvaa. Tarkista myös oikeinkirjoitus huolellisesti.
  3. Muodosta kaava. Se voi olla mitä tahansa, kunhan se toistuu.
  4. Keskity kolmeen pääkohtaan.
  5. Postin julkaiseminen kannattaa sijoittaa aivan aamuun tai myöhäiseen iltaan.
  6. Linkitys syventää lyhyttäkin tekstiä. Siis linkitä.


Voit lukea kustakin aiheesta lisää klikkaamalla listasta löytyviä linkkejä.

Tunnisteet: ,

Read More...
keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Vastaus anonyymille: Blogien luotettavuus

Anonyymi kysyi:
Kuinka luotettavia blogit on? Voidaanko henkillölisyyteni ottaa selville? Mikä on kaikista luotettavin blogi, jota ei mikään mediajättikään voisi lahjoa? :D

Mikäli et ole julkkis (tai rikollinen) henkilöllisyytesi tuskin vuotaa julkisuuteen tahtomattasi. Mutta mikäli olet ns. "pakko-olla-anonyymi-hysteerikkö" en suosittele henkilökohtaisen blogin aloittamista ollenkaan. Sillä mikä tahansa kirjoittamasi seikka saattaa lopulta paljastaa henkilöllisyytesi niille, jotka sinut tuntevat. Sitä ajattelee olevansa turvassa kunhan ei kerro nimeään, mutta yksityiskohtia keräilemällä saa paljonkin informaatiota kirjoittajasta. Esimerkiksi jos kirjoitat asuvasi paikkakunnalla A, käyväsi koulua B ja diggailevasi harvinaista bändiä nimeltä C ja käytät usein fraasia XXX, voi olla aivan hyvin mahdollista, että joku lähipiirissäsi osaa yhdistää nämä juuri sinuun.

Listasin alapuolelle muutamia vinkkejä, joilla omaa henkilöllisyyttään voi suojata blogosfäärissä. Listaa voi jatkaa kommenttien puolella.

1. Keksi itsellesi pseudonyymi, mutta kirjoita kuin se olisi omasi. Vaihda ikäsi.
2. Käytä blogin rekisteröitymiseen uutta/tuntematonta sähköpostiosoitetta ja valitse mahdollisimman neutraali käyttäjänimi, ja luonnollisesti sellainen, jota et ole aikaisemmin käyttänyt missään yhteydessä.
3. Kirjoita aina silloin tällöin "tärkeitä" yksityiskohtia, jotka eivät täsmää sinuun. Esimerkiksi voit kertoa aina silloin tällöin koirasi tempauksista, vaikka sinulla ei sellaista ole.
4. Tyhjennä selaushistoria aina bloggaamisen jälkeen (myös kotona).
5. Ole tarkka itse ottamiesi kuvien käytössä, sillä esimerkiksi kuvan tausta voi paljastaa paljon.
6. Älä kuvaile rutiineitasi, äläkä listaa kovin tarkasti asioita joista pidät/et pidä.
7. Älä kirjoita murteella/slangilla.
8. Älä lokeroidu.

Ja mikä olisi kaikista luotettavin blogi? Itse sanoisin, että mitä suurempi ja suositumpi blogipalvelu, sitä turvallisempi se on. Sen vuoksi vastaisin Blogger. Luotetaanhan Googleenkin. Mutta mikäli tarkoitus on pitää blogi huomaamattomana, valitsisin jonkun tuntemattomamman palvelun, kuten esimerkiksi Journal Home. Pääasiassa blogipalvelut ovat aina luotettavia ja turvallisia, niiden kirjoittajat taas välttämättä eivät. Blogeissa ei ole tarkoitus pyörittää rikollista toimintaa, joten tällaisissa tapauksissa uskon, että bloggaajan henkilöllisyys otetaan selville. Pysytäänpä siis lain oikealla puolella.

Tunnisteet: ,

Read More...
perjantai 16. maaliskuuta 2007

The Rough Guide to Blogging

Tuolla blogin oikeassa reunassa on jo hävettävän kauan keikkunut tuo Tulossa-osio, ja olen aika varma, että moni jo ajatteli, että tätä kirja-arvostelua ei tule koskaan. Tässä se, uskokaa tai älkää, nyt on. Tosin myönnän että tämä kirja on mennyt jo sakoille asti... Typerät varaukset!

Varoitan nyt etukäteen, että tästä tulee pitkä postaus. Mutta haluan poimia kirjasta muutamia hyviä vinkkejä bloggaamiseen, eikä sitä yksinkertaisesti voi käsitellä lyhyesti. Koska haluan kuitenkin olla lukijaystävällinen, olen jaotellut arvostelun kahteen osaan. "Introduction" sisältää tietoa itse kirjasta, ja Tips taas sisältää kirjasta poimittuja vinkkejä. Voit aivan vapaasti hypätä (tylsähkön) johdannon yli suoraan vinkkeihin.

Introduction

The Rough Guide to Blogging on yksi niistä kolmesta blogeista kertovia kirjoista, jotka pääkaupunkiseudun kirjastoista on saatavilla. Kaksi muuta olen arvostellut jo aikaisemmin, joten pitihän tämäkin vielä listaan lisätä. TRGtB on suhteellisen tuore, sillä se on julkaistu viime vuonna. Kirjan kirjoittajalla, Jonathan Yangilla, on tietenkin oma blogiaiheinen blogi.

Kirjassa on hyvin tyypillinen tietokirjamainen rakenne. Ensimmäiseksi syvennytään siihen mikä on blogi, sen jälkeen kerrotaan miten bloggaamista voi harrastaa, ja sitten vielä paneudutaan bloggaamisen monimuotoisuuteen. Ja sehän sopii meille. Mutta Tuomas Kilven "Blogit ja bloggaaminen" -kirjan jälkeen TRGtB oli paikoitellen tylsää luettavaa. Samat jutut toistuvat, kieli vain oli eri. Mutta mikä oli erilaista Tuomas Kilven kirjaan verrattuna; ulkoasu oli paljon viehättävämpi. Tässä kirjassa ei ole mitään ankeaa ja harmaata, pelkkä kansikuvakin oli paljon sympaattisempi:




Mikä tässä kirjassa on erinomaista, on se, että siinä on säilytetty juuri nimenomaan se bloggaamisen ilo, mikä Tuomas Kilven blogikirjasta jäi mielestäni uupumaan. Tämä kirja suorastaan huutaa, että bloggaaminen on kivaa! Ja sen lisäksi se myös inspiroi ja kannustaa. Jonathan Yangin kertojanääni on selkeä ja miellyttävä ja tekstin informatiivisuutta tehostetaan mainiosti erilaisilla infobokseilla. Infoboksien lisäksi tekstiä on havainnollistettu runsain kuvin. Vaikka kirjan rakenne on tietokirjamainen, se ei ole pelkästään tiukkaa faktaa. Mukaan on ujutettu runsaasti huumoria.

Kirjan lopussa oli mielestäni turha osio, jossa mainostettiin (näin minä sen näen) suosittuja blogeja. Ainakaan minua mikään kliininen lista (josta ei voi edes klikata itseään suoraan sivuille) houkuttele blogeja selailemaan. Sama vika oli myös Tuomas Kilven kirjassa. Nämä sivut olisi voinut käyttää johonkin hyödyllisempään.

Toisin kuin Tuomas Kilven kirjaa, tätä voin suositella kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita bloggaamisesta. Tämä kirja ei varmasti masenna sinua, vaan antaa uutta puhtia bloggaamiseen. Se saattaa jopa saada ehtyneet blogisuonen taas virtaamaan.

Tips

Vaikka TRGtB ei sinällään tarjoakaan mitään uutta, se antaa muutamia lukemisen arvoisia vinkkejä. Otetaan esimerkiksi blogin nimi:

Whatever type of blog you set up, picking a good name is absolutely key. The ideal name is memorable, stands out from the crowd, and means something - the sort of thing you wouldn't mind seeing splashed over billboards everywhere. A surprising number of people are inclined to name their blogs "My Life" or "A Day In The Life of Brian" - and a few of these are even successful - but a more original and engaging moniker will help attract an audience as well as buttress your online persona. Which blog would you rather read: "A Blog about Books" or "Bookslut".

It may help to think your blog's name along the lines of superhero identity. Superman and Batman may have taken aliases to protect their civilian identities, but their names also provide a shift in mentality - Clark Kent doesn't save the world, Superman does.
Tämän lisäksi blogin kirjoittaja vertaa blogin slogania osuvasti elokuvan taglineen. Ja niinhän sen pitäisikin olla. Esimerkiksi the Devil Wears Prada - "Hell on heels" vs. Turhamaisuutta - "Kauneus on katoavaista, mutta Chloén laukku ikuinen". Molemmissa asioissa olen yhtä mieltä kirjoittajan kanssa. Liian usein näkee blogeja, joiden nimiin ei ole panostettu pätkääkään. Itse ajattelen blogeja kirjoina: kukaan ei lue kirjaa, jonka nimi on jotain yhtä mielikuvituksekasta kuin esim. "Kirja", (saati sellaista kirjaa, jonka kansien ulkoasu on yhtä kuin tylsä).

Kirjassa on myös luku "Finding your voice", jota pidin erityisen mielenkiintoisena, sillä juuri oman äänen puutteestahan blogeja yleensä kritisoidaan. "Blogging is, first and foremost, about expressing yourself" ja se, kuinka lahjakkaasti kirjoittaa, on sivuseikka. "It's important to try to find, and then cultivate, your own spesific blogging voice". Luvussa kehoitetaan lukemaan samankaltaisia blogeja kuin itse kirjoittaa ja tutkailemaan, minkälainen kirjoitustyyli saa parhaimman vastaanoton ja ottamaan siitä vinkkiä. "But whatever you're writing about, don't be afraid to let your personality shine trough in your writing". Mutta tässä luvussa kerrotaan myös, että postaukset tulisi pitää mahdollisimman lyhyinä... mutta ainakaan oma blogini ei ole niitä blogeja.

Myös blogipostien nimeämiseen kirja antaa arvokkaan vinkin: "Web posts are scanned and digested quickly, and unless you want to be ignored you need to create post titles that draw immediate attention". Blogipostien nimiä verrataan sähköpostien otsikoihin: sen pitäisi olla mahdollisimman informoiva, ei siis mikään "Open me! Hurry!" kuten kirjassa on käytetty esimerkkinä.

Kirja on myös onnistunut referoimaan minun edellistä postaustani, vähän hienommin sanoin tosin:
Even if you have a million visitors all eager for their daily dose of whatever it is that you serve up, keep in mind that you are still your most important reader. Blogs are supposed to be fun and positive experience - don't let having one drag you down.

Tunnisteet: , ,

Read More...
footer