Blogikäsikirjan ruodintaa, osa 2
Rebecca Bloodin The Weblog Handbook on oikeasti kunnioitettavaa blogilukemistoa. Muut lukemani blogiaiheiset kirjat ovat kaikki jääneet jotenkin pinnallisiksi tai vajaiksi. Tästä kirjasta löytyy kaikki ja vielä tiiviisti pakattuna. Voisikohan syynä olla, että kirja on kirjoitettu 2002, jolloin bloggaamisella ei vielä yritetty takoa rahaa? Uudemmissaa blogkirjoissa kun on puhuttu mainostamisesta ja bisnesbloggaamisesta vähän liikaa. Tämä kirja on selkeästi suunnattu tavalliselle ihmiselle, joka kirjoittaa ennen kaikkea itselleen.
Aikaisemmin kirjoitin The Weblog Handbookiin perustuen kenelle bloggaaminen sopii. Nyt päätin poimia muutamia kohtia kirjasta aiheesta miksi blogata. Aivan ensimmäiseksi Blood lainaa Brenda Uelandia: "Everybody is talented, original and has something important to say" (jokainen on lahjakas ja omanlaisensa, ja jokaisella on jotain tärkeää sanottavaa). Minä voisin ottaa tämän motokseni ja toistella itselleni silloin, kun minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa mitään. Ja sitä tapahtuu usein!
Bloodin mielestä jokaisella bloggaajalla on, tietoisesti tai tiedostamattomasti, kolme syytä joiden vuoksi blogata. Ensimmäinen on tiedon jakaminen, toinen maineen muodostaminen ja kolmas itseilmaisu. Vaikka tuo ehkä ensin tuntuu hiukan kaukaa haetulta, ainakin minä voin myöntää että se on täysin totta.
Esimerkiksi tämä oma blogini; kirjoitan tätä ehdottomasti juuri tiedon jakamisen vuoksi, mutta samalla yritän myös luoda itselleni tunnettavuutta. En tarkoita, että haluaisin olla "julkkis", mutta minusta olisi mukavaa olla se henkilö, jonka puoleen ihmiset kääntyisivät blogiongelmineen silloin kun tuntisivat, että minä osaisin olla avuksi. Haluaisin myös että nimeni mainittaisiin silloin kun puhutaan ilmaisista ja yksilöllisistä Bloggerin ulkoasuista, indeed. Mutta kirjoitan tätä blogia myös siksi, että minusta on mukava kirjoittaa. Mutta sama sopii myös henkilökohtaiseen blogiini: kirjoitan sitä, että ystäväni voisivat oppia tuntemaan minua paremmin, jotta voisin jakaa tietoa minulle tärkeistä asioista ja yksinkertaisesti rakastan kirjoittaa elämästäni.
Rebecca Blood tuo selkeästi esille myös sen, minkä me kaikki jossakin vaiheessa huomaamme: bloggaaminen edistää kirjoitustaitoa. Toisin kuin monet kirjoitusoppaat, Blood ei suosittele jokapäiväistä kirjoittamista pelkän kehityksen vuoksi. Hänen mielestään tärkeintä on kirjoittaa silloin, kun on oikeasti jotain sanottavaa ja paneutua siihen sataprosenttisesti. Hänen mielestään myös lyhyesti kirjoittaminen on hyväksi huolimatta siitä että se on usein hankalaa. Ajatuksen kiteyttäminen muutamaan sanaan auttaa sinua huomaamaan mitä oikeasti ajattelet ja työskentelemään ahkerasti jotta löytäisit juuri oikeat sanat ilmaisemaan sen. Lyhyesti kirjoittaminen voi myös, yllättävästi, joskus innostaa sinua kirjoittamaan pitemmin (minulle kävi itse asiassa näin tämän tekstin kanssa). Blood kannustaa myös lukemaan omia kirjoituksia jälkeenpäin ja arvioimaan niitä kriittisesti, mutta kuitenkin hellästi. Tärkeintä on jatkaa eteenpäin huolimatta huonoista kirjoituksista. Ensi kerralla pitää vain yrittää vielä enemmän.
Pelkän kirjoitustaidon kehittymisen lisäksi Bloodin mielestä bloggaaminen kehittää myös itsetietoisuutta. Hänen mielestään on mahdotonta kirjoittaa joka päivä huomaamatta omia ajatuksiaan. Vaikka blogi olisi millainen se kuitenkin aina heijastaa kirjoittajaansa. Kirjoittaja valitsee sanat, linkit, kuvat ja kaiken muun mahdollisen sisällön ja näillä valinnoilla luo kuvan itsestään lukijoille. Kirjoittaja myös löytää omat rajansa sen perusteella, mitä hän ei kirjoita. Tiivistettynä: omaa blogiasi lukemalla huomaat, mistä olet oikeasti kiinnostunut ja millainen oikeasti olet.
Bloodin mukaan bloggaaminen opettaa myös kriittiseksi ajattelijaksi. Jokaisen kirjoituksen kohdalla joutuu käyttämään omaa harkintakykyään: kirjoitanko tästä vai en, onko tämä mielenkiintoista, mitä käytän lähteenä, minkä puolen valitsen... Harkinnan käyttö on välttämätöntä, sillä jokainen valinta muokkaa mainettasi johonkin suuntaan. Omasta internet persoonasta (online persona) onkin syytä pitää huolta, sillä se on se joka koukuttaa lukijat blogiisi.
Aikaisemmin kirjoitin The Weblog Handbookiin perustuen kenelle bloggaaminen sopii. Nyt päätin poimia muutamia kohtia kirjasta aiheesta miksi blogata. Aivan ensimmäiseksi Blood lainaa Brenda Uelandia: "Everybody is talented, original and has something important to say" (jokainen on lahjakas ja omanlaisensa, ja jokaisella on jotain tärkeää sanottavaa). Minä voisin ottaa tämän motokseni ja toistella itselleni silloin, kun minusta tuntuu etten osaa kirjoittaa mitään. Ja sitä tapahtuu usein!
Bloodin mielestä jokaisella bloggaajalla on, tietoisesti tai tiedostamattomasti, kolme syytä joiden vuoksi blogata. Ensimmäinen on tiedon jakaminen, toinen maineen muodostaminen ja kolmas itseilmaisu. Vaikka tuo ehkä ensin tuntuu hiukan kaukaa haetulta, ainakin minä voin myöntää että se on täysin totta.
Esimerkiksi tämä oma blogini; kirjoitan tätä ehdottomasti juuri tiedon jakamisen vuoksi, mutta samalla yritän myös luoda itselleni tunnettavuutta. En tarkoita, että haluaisin olla "julkkis", mutta minusta olisi mukavaa olla se henkilö, jonka puoleen ihmiset kääntyisivät blogiongelmineen silloin kun tuntisivat, että minä osaisin olla avuksi. Haluaisin myös että nimeni mainittaisiin silloin kun puhutaan ilmaisista ja yksilöllisistä Bloggerin ulkoasuista, indeed. Mutta kirjoitan tätä blogia myös siksi, että minusta on mukava kirjoittaa. Mutta sama sopii myös henkilökohtaiseen blogiini: kirjoitan sitä, että ystäväni voisivat oppia tuntemaan minua paremmin, jotta voisin jakaa tietoa minulle tärkeistä asioista ja yksinkertaisesti rakastan kirjoittaa elämästäni.
Rebecca Blood tuo selkeästi esille myös sen, minkä me kaikki jossakin vaiheessa huomaamme: bloggaaminen edistää kirjoitustaitoa. Toisin kuin monet kirjoitusoppaat, Blood ei suosittele jokapäiväistä kirjoittamista pelkän kehityksen vuoksi. Hänen mielestään tärkeintä on kirjoittaa silloin, kun on oikeasti jotain sanottavaa ja paneutua siihen sataprosenttisesti. Hänen mielestään myös lyhyesti kirjoittaminen on hyväksi huolimatta siitä että se on usein hankalaa. Ajatuksen kiteyttäminen muutamaan sanaan auttaa sinua huomaamaan mitä oikeasti ajattelet ja työskentelemään ahkerasti jotta löytäisit juuri oikeat sanat ilmaisemaan sen. Lyhyesti kirjoittaminen voi myös, yllättävästi, joskus innostaa sinua kirjoittamaan pitemmin (minulle kävi itse asiassa näin tämän tekstin kanssa). Blood kannustaa myös lukemaan omia kirjoituksia jälkeenpäin ja arvioimaan niitä kriittisesti, mutta kuitenkin hellästi. Tärkeintä on jatkaa eteenpäin huolimatta huonoista kirjoituksista. Ensi kerralla pitää vain yrittää vielä enemmän.
Pelkän kirjoitustaidon kehittymisen lisäksi Bloodin mielestä bloggaaminen kehittää myös itsetietoisuutta. Hänen mielestään on mahdotonta kirjoittaa joka päivä huomaamatta omia ajatuksiaan. Vaikka blogi olisi millainen se kuitenkin aina heijastaa kirjoittajaansa. Kirjoittaja valitsee sanat, linkit, kuvat ja kaiken muun mahdollisen sisällön ja näillä valinnoilla luo kuvan itsestään lukijoille. Kirjoittaja myös löytää omat rajansa sen perusteella, mitä hän ei kirjoita. Tiivistettynä: omaa blogiasi lukemalla huomaat, mistä olet oikeasti kiinnostunut ja millainen oikeasti olet.
Bloodin mukaan bloggaaminen opettaa myös kriittiseksi ajattelijaksi. Jokaisen kirjoituksen kohdalla joutuu käyttämään omaa harkintakykyään: kirjoitanko tästä vai en, onko tämä mielenkiintoista, mitä käytän lähteenä, minkä puolen valitsen... Harkinnan käyttö on välttämätöntä, sillä jokainen valinta muokkaa mainettasi johonkin suuntaan. Omasta internet persoonasta (online persona) onkin syytä pitää huolta, sillä se on se joka koukuttaa lukijat blogiisi.
Tunnisteet: Kirjat, Kirjoittaminen
Read More...
lähettänyt Amoena
15.13
0 kommenttia
